Tämä blogiteksti käsittelee yhtyeen elettyä vuotta, joka oli monella tapaa bändille erilainen. Vaikka ajanjaksoon mahtuu paljon myös tavanomaisia asioita, oli se silti varsin värikäs. Vuosi polkaistiin käyntiin yhteisillä treeneillä ja ensimmäiset kuukaudet hiottiin vanhoja biisejä kuntoon. Ajan edetessä settilista kasvoi ja saavutti lopulta nykyisen muotonsa.
Ensimmäinen enemmän pohdintaa vaativa valinta bänditoimintaamme liittyen osui itselleni eteen helmi- ja maaliskuun vaihteessa, kun sain työtarjouksen Keski-Suomesta vanhalta kotipaikkakunnaltani. Mietimme yhdessä, kuinka toiminta pysyisi kannattavana, jos yksi jäsen on vakituisesti yli 300 kilometrin matkan päässä treeniksestä. Pohdimme asiaa yhdessä, jonka pohjalta totesimme juna- ja bussiaikataulut mahdollisiksi ilman, että toiminta erityisesti häiriintyisi. Siirryin muuttokuorman kanssa Keski-Suomeen huhtikuun puolessavälissä ja ensimmäiset treenit pidimme Joensuussa saman kuukauden lopussa. Olen ollut ratkaisuun tyytyväinen, vaikka elämä tuntuukin välillä olevan yhtä palapeliä. Ratkaisu on vaatinut myös muilta bändin jäseniltä ymmärrystä ja joustoa. Kaikesta kuitenkin ollaan selvitty.
Erityisesti mieleen viime vuodesta jäi toukokuu, kun matkasin ensimmäistä kertaa Vaasaan Kai Hahdon (Nightwish, Swallow the Sun, Wintersun) oppiin. Oli todella vaikea kuvitella etukäteen minkälainen kohtaaminen se tulisi olemaan. Fiilis oli tietysti hieman jännittynyt, mutta jää murtui nopeasti, kun kyseinen herrasmies esitteli itsensä ja "Ferrarinsa", joka oli kirpputorilta ostettu vanhan liiton mummopyörä. Pientä jännittyneisyyttä oli kuitenkin ilmassa, sillä en sen takia saanut laitettua tuplapedaaliani soittokuntoon, kun olimme opetussessioita aloittamassa. Olo oli jotenkin todella etuoikeutettu ja sain opetuksesta niin paljon irti, että matkustin Vaasaan uudestaan vielä loppuvuodesta. Tämän lisäksi kävin Lost Society -yhtyeessä soittavan rumpalin, Ossi Paanasen, opissa Jyväskylässä.
Kesällä bändi treenasi vaihtelevasti, koska treeniksemme oli hetken aikaa pois käytöstä meistä riippumattomista syistä. 29.6.2019 yhtye näki päivänvaloa, kun julkistimme Facebook- sekä kotisivut. Näiden lisäksi olimme nauhoittaneet Nightwishin Sleeping Sun -kappaleen keikkatarjouksia varten. Laulajamme teki nykyään käytössä olevan logon ja hyödynsimme myös ennen joulua otettuja keikkakuvia. Somehommat alkoivat pyörimään ja keikkojen buukkaaminen alkoi keikkatarjousten kautta. Ensimmäinen keikka sovittiin Juukaan työväentalolle ja kyseisen keikan jälkeen ei mennyt kovin kauan ennen kuin keikkakalenteri alkoi täyttymään. Pääsimme suunnittelemaan neljän keikan rundin välille Oulu-Kemi-Jämsä-Äänekoski.
Näistä reissuista jäi todella hyvät fiiilikset. Vastaanotto oli lämmin ja yhteistyö keikkajärjestäjien kanssa sujui saumattomasti. Moni asia meni mainiosti ja oli hienoa seurata jokaisen panostusta sekä osaamisen karttumista keikoilla. Rutiini, kommunikointi, oma-aloitteisuus ja laitetuntemus olivat tärkeässä roolissa, jotta tarvittava tekniikka saatiin toimimaan keikkatilanteissa. Asioita helpotti myös ammattitaitoinen äänimiehemme, Matti Rundelin, jonka työpanos ja ammatillisuus ovat olleet yksi oleellinen osa onnistuneiden keikkojen suhteen.
Mitä tästä vuodesta sitten jäi käteen? Kesällä loimme sosiaalisen median bändille lähes kaksi vuotta siitä, kun ensimmäiset treenit soitettiin. Julkaisimme oman versiomme Nightwishin Sleeping Sunista, joka on teidän ansiostanne saanut yli 3900 kuuntelukertaa. Teimme useita hienoja keikkoja ja tapasimme niiden yhteydessä uusia ihmisiä. Loppuvuosi meni palautuessa ja ensi vuoden keikkakalenteria täyttäessä. Siellä onkin tässä vaiheessa jo muutamia reissuja tiedossa.
Kiitos kaikille teille, jotka olette tätä hommaa tukeneet. Her Alone toivottaa hyvää uutta vuotta, jota on ehtinyt kulua jo hetki jos toinenkin. Tulkaa keikoille, soittakaa musiikkia ja unelmoikaa isosti. Niin mekin teemme.
-Jyri
