maanantai 10. helmikuuta 2020

Vuoden 2019 taival

Tämä blogiteksti käsittelee yhtyeen elettyä vuotta, joka oli monella tapaa bändille erilainen. Vaikka ajanjaksoon mahtuu paljon myös tavanomaisia asioita, oli se silti varsin värikäs. Vuosi polkaistiin käyntiin yhteisillä treeneillä ja ensimmäiset kuukaudet hiottiin vanhoja biisejä kuntoon. Ajan edetessä settilista kasvoi ja saavutti lopulta nykyisen muotonsa.

Ensimmäinen enemmän pohdintaa vaativa valinta bänditoimintaamme liittyen osui itselleni eteen helmi- ja maaliskuun vaihteessa, kun sain työtarjouksen Keski-Suomesta vanhalta kotipaikkakunnaltani. Mietimme yhdessä, kuinka toiminta pysyisi kannattavana, jos yksi jäsen on vakituisesti yli 300 kilometrin matkan päässä treeniksestä. Pohdimme asiaa yhdessä, jonka pohjalta totesimme juna- ja bussiaikataulut mahdollisiksi ilman, että toiminta erityisesti häiriintyisi. Siirryin muuttokuorman kanssa Keski-Suomeen huhtikuun puolessavälissä ja ensimmäiset treenit pidimme Joensuussa saman kuukauden lopussa. Olen ollut ratkaisuun tyytyväinen, vaikka elämä tuntuukin välillä olevan yhtä palapeliä. Ratkaisu on vaatinut myös muilta bändin jäseniltä ymmärrystä ja joustoa. Kaikesta kuitenkin ollaan selvitty.

Erityisesti mieleen viime vuodesta jäi toukokuu, kun matkasin ensimmäistä kertaa Vaasaan Kai Hahdon (Nightwish, Swallow the Sun, Wintersun) oppiin. Oli todella vaikea kuvitella etukäteen minkälainen kohtaaminen se tulisi olemaan. Fiilis oli tietysti hieman jännittynyt, mutta jää murtui nopeasti, kun kyseinen herrasmies esitteli itsensä ja "Ferrarinsa", joka oli kirpputorilta ostettu vanhan liiton mummopyörä. Pientä jännittyneisyyttä oli kuitenkin ilmassa, sillä en sen takia saanut laitettua tuplapedaaliani soittokuntoon, kun olimme opetussessioita aloittamassa. Olo oli jotenkin todella etuoikeutettu ja sain opetuksesta niin paljon irti, että matkustin Vaasaan uudestaan vielä loppuvuodesta. Tämän lisäksi kävin Lost Society -yhtyeessä soittavan rumpalin, Ossi Paanasen, opissa Jyväskylässä.

Kesällä bändi treenasi vaihtelevasti, koska treeniksemme oli hetken aikaa pois käytöstä meistä riippumattomista syistä. 29.6.2019 yhtye näki päivänvaloa, kun julkistimme Facebook- sekä kotisivut. Näiden lisäksi olimme nauhoittaneet Nightwishin Sleeping Sun -kappaleen keikkatarjouksia varten. Laulajamme teki nykyään käytössä olevan logon ja hyödynsimme myös ennen joulua otettuja keikkakuvia. Somehommat alkoivat pyörimään ja keikkojen buukkaaminen alkoi keikkatarjousten kautta. Ensimmäinen keikka sovittiin Juukaan työväentalolle ja kyseisen keikan jälkeen ei mennyt kovin kauan ennen kuin keikkakalenteri alkoi täyttymään. Pääsimme suunnittelemaan neljän keikan rundin välille Oulu-Kemi-Jämsä-Äänekoski.

Näistä reissuista jäi todella hyvät fiiilikset. Vastaanotto oli lämmin ja yhteistyö keikkajärjestäjien kanssa sujui saumattomasti. Moni asia meni mainiosti ja oli hienoa seurata jokaisen panostusta sekä osaamisen karttumista keikoilla. Rutiini, kommunikointi, oma-aloitteisuus ja laitetuntemus olivat tärkeässä roolissa, jotta tarvittava tekniikka saatiin toimimaan keikkatilanteissa. Asioita helpotti myös ammattitaitoinen äänimiehemme, Matti Rundelin, jonka työpanos ja ammatillisuus ovat olleet yksi oleellinen osa onnistuneiden keikkojen suhteen.

Mitä tästä vuodesta sitten jäi käteen? Kesällä loimme sosiaalisen median bändille lähes kaksi vuotta siitä, kun ensimmäiset treenit soitettiin. Julkaisimme oman versiomme Nightwishin Sleeping Sunista, joka on teidän ansiostanne saanut yli 3900 kuuntelukertaa. Teimme useita hienoja keikkoja ja tapasimme niiden yhteydessä uusia ihmisiä. Loppuvuosi meni palautuessa ja ensi vuoden keikkakalenteria täyttäessä. Siellä onkin tässä vaiheessa jo muutamia reissuja tiedossa.

Kiitos kaikille teille, jotka olette tätä hommaa tukeneet. Her Alone toivottaa hyvää uutta vuotta, jota on ehtinyt kulua jo hetki jos toinenkin. Tulkaa keikoille, soittakaa musiikkia ja unelmoikaa isosti. Niin mekin teemme.


-Jyri

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Nukkuva aurinko

Bändimme jäsenet ovat olleet hetken ympäri Suomea, mutta nyt on tullut viimein aika antaa digitaalisen kynän sauhuta ja kertoilla kuulumisiamme. Vesivahingon jälkeisenä aikakautena emme ole päässeet treenaamaan yhdessä bändinä. Lauantaina olivat ensimmäiset treenit reiluun kuukauteen ja myös sunnuntaiaamu vierähti yhtyesoiton parissa.

Sitä edellisinä päivinä olemme laittaneet treenistämme kuntoon vesivahingon jäljiltä. Hajuhan siellä on edelleen kosteudessa muhinut ja samalla mäntysuopainen mattojen pesun jäljiltä, mutta järjestys on saapunut tilaan aivan uudella tavalla. En tiedä ovatko kaikki muusikot pahvilaatikoiden hamstraajia, mutta jostain syystä tällaista toimintaa on meidän poppooseemme siunaantunut ihan muidenkin edestä. Vesivahingon myötä kuitenkin menetimme suurimman osan pahvilaatikoistamme. 

Jottei tämä kirjoitus kuitenkaan menisi vain pahvilaatikoista puhumiseen ja niiden menetyksen surkutteluun (tai minun tapauksessani ehkä vahingosta iloitsemiseen), julkistan myös täällä blogin puolella ääninäytteemme, jolle on muita reittejä pitkin kertynyt yli 900 kuuntelua! Ensimmäiseksi ääninäytteeksemme valikoitui Nightwishin Sleeping Sun.

Se on kappale, joka ainakin omalla kohdallani on ollut kuin jonkinlainen köynnös elämääni kietoutuneena, ilmestyen eteeni yhä uudestaan eri elämänvaiheissa. Ensimmäiset muistikuvani ovat varmaankin ala-asteelta, kun kappaleen uudessa versiossa valkeamekkoinen Tarja vaelteli sotatantereen keskellä pikkuruisen huoneeni tv:ssä.

Seuraavaksi sinä voit siirtyä näköaistisi sijaan käyttämään kuuloasi. Klikkaa tiesi blogikirjoituksen loppuosasta Soundcloudiimme ja lähde matkalle nukkuvan auringon kanssa.


-Annika



Kuvaa klikkaamalla pääset kuuntelemaan ääninäytteemme!

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Ensimmäinen askel


Tämän tekstin aluksi otsikon voi todeta olevan valhe. Kyseessä ei missään nimessä ole bändimme ensimmäinen askel. Jos totta puhutaan, niin askelia ja tapahtumia on tähän parin vuoden treenitaipaleeseen mahtunut monien maratonien verran. Päivänvaloon bändimme ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole päässyt. Moni on varmasti kuullut meidän puhuvan bändistä, ehkä myös epäillyt olemassaoloamme, kun pitkänkään ajan jälkeen esirippu kulisseihimme ei ole auennut.

Tässä me kuitenkin olemme, ihan oikeasti olemassa. Kärsimme käsittämättömistä ongelmista keksiä bändillemme nimeä, mutta kuten lukutaitoiset saattoivat sivun ylälaidasta huomata, bändimme kantaa nimeä Her Alone. Olemme sinfonista metallia soittava yhtye yhdestä joensuulaisesta kellarista, matkaamassa tässä karikkoisessa musiikkimaailmassa. Tällä hetkellä settilistaltamme löytyy covereita, mutta ajansaatossa sen kiemurtelee täyttämään oma tuotantomme. Pitäkää siis aistinne valppaina tulevien yllätysten varalta.

Tästä hetkestä alkaen meitä saa varata keikoille. Mikäli sinulla on tarvetta metallimusiikille elämässäsi, niin heviletti heilumaan ja yhteydenottoa tulemaan. Ääninäytettä musisoinneistamme saa pyytämällä, joten ihan mututuntumalla meitä ei tarvitse buukkailla. Minnehän ensimmäinen keikkamme suuntautuukaan? Jäämme sitä mielenkiinnolla odottamaan. 


-Annika, Iiro, Jesse ja Jyri


Ps. Juhannuksena treeniksellämme oli sattunut meistä johtumaton vesivahinko, jonka seurauksena emme tiedä milloin pääsemme porukalla seuraavan kerran treenaamaan. Toivotaan tilanteen selviävän pian.


_MG_8868