IIRO INKILÄ
VAPAA SANA
Olen aina ollut jollakin tasolla taiteellinen ja piirtely olikin lapsena yksi lempiasioistani. Meillä oltiin kotona aina musiikin ja soittimien ympäröimänä. Mulle tulivat jo varhain tutuksi muunmuassa AC/DC, Metallica, Led Zeppelin ja Deep Purple. Tämän takia oma innostus soittamiseen lienee ihan luonnollista. Toisaalta musta kyllä piti tulla isona paleontologi, joten onhan tässä täytynyt jonkin asian mennä vähän päin mäntyäkin. Musiikki itsessään on mulle kiehtovaa ja pääinstrumentin lisäksi alkoivat muutkin soittimet pikkuhiljaa kiinnostaa. Olen luonteeltani melko utelias ja haluan oppia, minkä takia kitarointia onkin seurannut laulamisen lisäksi erityinen innostus pianoa ja syntentisaattoreita kohtaan. Musiikkiteknologia on myös yksi intohimoistani ja aika usein luenkin artikkeleita erilaisista äänitys- ja miksaustekniikoista, mikrofoneista, kompressoreista, vahvistimista sun muista vermeistä.
Kuuntelijana en ole turhan genre-rajoitteinen. Voin hyvällä omallatunnolla myöntää diggailevani musiikkia ihan laidasta laitaan. Tärkeintä on aina ollut se, että musiikki herättää tunteita, mun kohdalla lähinnä sitä kliseistä eskapismia. Päivästä ja sen hetkisistä fiiliksistä riiippuen mulle on ihan yhtä hyvä uppoutua kaikenlaiseen musiikkiin aina Ozzysta Elvikseen.
